Valokuva- Ja RunoTorstai: kaksi

Kuu kulkee taivaalla
kirkas kuvastin ja
salattu pimeä puoli
yhtä ja samaa
rajatonta pyöreyttä

*****************

Runo- ja ValokuvaTorstaissa aiheena kaksi.

Apua kaivataan: mikä tämä on?

Minkä köynnöksen kukka tämä on? Tämä kuva on otettu makroasetuksilla.

Tässä itse köynnös; huomaa tuo kukka oikeassa yläkulmassa.

Jotain todella harvinaista ja kaunista alkoi tapahtua pari viikkoa sitten. Yli 10 vuotta vanhaan köynnökseemme ilmestyi ensimmäistä kertaa eksoottisia kukkanuppuja. Itse nuput näyttivät todella jänniltä. Tänään ne olivat räjähtäneet auki ja paljastaneet kauniit kukkansa.

Olin siis tehnyt jotain oikein tänä vuonna: en ollut vaihtanut multia.

Vai kukkiiko tämä kasvi todella harvoin muutenkin?

Yritin hakea netistä tietoa, mutta en löytänyt mistään tietoa siitä mikä köynnös tämä olikaan. En millään muista.

Autatteko minua rakkaat lukijat? :)

Ohje: Kuinka päästään julkisuuteen "vaivattomasti"

Nykyaikana monet kirjoittajat miettivät miten saada omia tekstejään julki medioissa. Nettiinhän on helppo kirjoitella, mutta televisioon on vaikeampi päästä ilman kohutekoja.

Eilen tuli todistettua se, että joskus pelkällä jalkatyöllä voi päästä pitkälle. Jopa kulttuuriuutiset noteeraavat valtakunnallisesti! Ei näkynyt tv:ssä Lipposta, ei Oksasta, mutta kolme potentiaalista ehdokasta kirjoittajamarkkinoille, ja kaikki vielä Limingan taidekoulun kirjoittajalinjan läpikäynyttä.

Mitä se vaati? Ainakin omalla ja kaverin kohdalla se tarkoitti neljän tunnin kävelemistä ympäri Ouluhallia. Täytyi näyttää viihtyvältä, iloiselta ja kiinnostuneelta (kiinnostavalta?). Kanniskelimme lisäksi esitteitä ja papereita kainalossa (esim. ilmaisia Kaltio-lehtiä).

Seuraavaksi täytyy kai jotenkin yrittää yhdistää teksti kuvaan. Se voi olla jo vaikeampaa...

RunoTorstai: ihmisoikeudet

Käänteinen julistus

rakastan
teen hyvää
olen ystävällinen
autan hädässä olevia
en satuta muita

Ei, ne eivät ole velvollisuuksiani
ne ovat oikeuteni!

**************

RunoTorstaina mietitään ihmisoikeuksia. Miettikääpä miksi hyvän tekeminen muille on yleensä velvollisuus (pitääx mun tosiaan, ääh) ja kaikki itselle hyvän haluaminen on oikeus (MINULLA on oikeus, antakaa MULLE!)

Tiedotus: Lähden tämän postauksen jälkeen ajamaan kohti Oulua ja kirjamessuja! Vietän siellä mukavia hetkiä ja toivon näkeväni tuttuja. Tavataanko siellä? ;)

PakinaPerjantai: Koskaan ei muuttumatta olla saa

Kävelin bellafordimaisen usvan peittämää kujaa pitkin ja roikotin perässäni uutta käsivarttani. Olin ostanut sen hetkeä aikaisemmin alennusmyynnistä. Uusi käsivarteni olisi täydellinen lisä huippuunsa trimmattuun kehooni. Vanha käteni leikattaisiin irti, ja samalla pääsisin eroon ärsyttävästä tatuoinnistani. Se oli mennyt jo pois muodista kaksi vuotta sitten. Lupasin nyt itselleni, etten enää sortuisi uuteen tatuointiin. En edes jokakesäisillä EetteriFestivaaleilla.

Kirurgisia vartalonmuokkausliikkeitä sijaitsi Matomäenkadulla vieri vieressä. Mutta olin silti epäileväinen sen suhteen, että saisin ajan jonottamatta. En kuitenkaan aikoinut vaipua epätoivoon vaan päätin kokeilla onneani. Ehkä jossain kadun liikkeistä saisin peruutusajan?

Ensimmäinen ja toinen yritys veti vesiperän. Kaikki ajat olivat menneet kuukaudeksi etukäteen. Huomasin odotushuoneessa monta muutakin kädenvaihtoon tullutta, jotka olivat eksyneet samaan alennusmyyntiin kuin minäkin. Mutta miten heillä oli jo aika? Ehkä heillä oli vakituinen leikkausaika joka kuukaudelle? Olin kuullut, että moni järkeä ihminen tekee niin.

Minua ei voinut sanoa järkeväksi. Olin hetkessä eläjä. Tein heräteostoksia. Puoli vuotta aikaisemmin ihastuin enkelinsiipiin ja päätin ostaa sellaiset joululahjaksi itselleni. Mutta kun menin hakemaan niitä kaupasta, muutin mieleni välittömästi kun näin pirunpunaiset paholaisensiivet. Valitettavasti jaksoin hoitaa ja rasvata niitä vain kuukauden verran. Ne vetivät todella paljon kosteusvoidetta. Höyhensiivet olisivat olleet varmaan helppohoitoisemmat. En kuitenkaan laittanut itselleni enkelinsiipiä samalla kun poistatin paholaisensiivet. Enää enkelinsiivet eivät kiinnostaneet. Haaveilin jo aidoista tiikerinkorvista.

Nyt siis seisoin kadulla uusi käsivarsi kainalossa ja etsin jotakuta, joka laittaisi sen paikoilleen. Aikaa ei ollut paljon. Käden viimeinen käyttöpäivä lähestyi. Se olisi seuraavana päivänä. Siksi käsivarsi olikin ollut alennusmyynnissä. Tarkastelin kättä. Siinä oli kauniit sormet ja valmiiksi hoidetut punaiset kynnet. Onneksi toinen käteni oli metallinen, hopeanhohtoinen, ja erilaisuus ei haitannut mitenkään. Kaksi erilaista kättä täydentäisivät toisiaan. Herkkä aito käsi ja vahva metallinen käsi olivat sopiva pari.

Jotta käsivarteni ei pilaantuisi eikä minun tarvitsisi heittää sitä bioastiaan, täytyisi minun hankkia laiton kirurgi. Siinä oli riskinsä. Tulehdukset, kiskurihinnat, epäillyttävät työtilat; siinä muutamia haittoja. Lisäksi olin kuullut monta urbaanilegendaa siitä, että laittominen kirurgien asiakkaita saattoi myös kadota hämärissä olosuhteissa. Itse olin sitä mieltä, että moinen oli vain kateellisten, laillistettujen kirurgien panettelua.

Kaivoin taskustani tietokoneeni. Avasin sen ja selasin muistiota. Minulla oli yksi salainen numero eräälle salaiselle kirurgille. En muistanut mistä olin sen saanut. Mutta eipä sillä väliä. Taisi olla niitä aikoja, kun käytin liikaa seerumia. Minulla oli pahoja muistikatkoja siihen aikaa.

Soitin tietokoneella tuohon numeroon ja pehmeä-ääninen nainen lupasi hakea minut autolla heidän toimipaikkaansa välittömästi.

Minut tultiin hakemaan hyvin pian.

Sen jälkeen en muista tapahtumista mitään.

Ensimmäinen asia minkä muistan tapahtuneen tuon jälkeen oli, että istuin suuressa kokoussalissa. Vierelläni istui suoraryhtisiä miehiä tummissa puvuissaan ja naisia hienoissa jakkupuvuissaan. Minullakin oli sellainen jakkupuku päällä. Kaukana edessä puisessa puhujapöntössä seisoi tutunnäköinen, pitkä mies, ja minun sylissäni oli vihreä kansio, jonka kannessa luki suurilla kirjaimilla:

UUSIEN KANSANEDUSTAJAEHDOKKAIDEN PEREHDYTTÄMISKANSIO


*********************************

Pitkästä aikaa osallistuin siis PakinaPerjantaihin. Haastesanana on muuntautuminen.

Päätin kirjoittaa juuri tällaisen tarinan kunnianosoituksena Pasi Ilmari Jääskeläiselle, joka on kirjoittanut meille hurjan nautittavia novelleja ja julkaissut ne kirjassa Taivaalta pudonnut eläintarha. Olen juuri lukemassa tuota kokoelmaa ja teenkin siitä arvostelun, kunhan olen saanut sen luettua loppuun.

Jääskeläinen valoi taas uskoa minuun siitä, että suomalainen kirjallisuus voi olla nauttivaa.

RunoTorstai

Hänen nimensä on W

hän elää edelleen
pyyhkii kostein käsin
keittiön pöytää

ruohoa on kasvanut
piikkipensaisiin

ja minä olen
lämmintä vettä

**************
RunoTorstaissa innoittajana oli tällä kertaa maalaus. Millainen? Katsokaa täältä.

Eilen lauloi pääskynen, tänään sataa lunta

5.5.2008

Eilen oli mahtavan kesäinen ilma. Aurinko lämmitti kuumasti. Lapset saivat juosta pihalla t-paitasillaan.

Tänään on kylmää, vain +4 astetta, ulkona sataa lunta.

Ei ole yhtään kiva juttu.

Tiedätkö mikä on sisäinen johdatuksesi?

• Joka kerta kun et seuraa sisäistä johdatustasi, tunnet energian vähenemisen, voiman vähenemisen, henkisen kuoleman tunteen. Shakti Gawain

Eläimet "tietävät" mikä niiden luonto on. Tiikeri metsästää. Papukaija lentää vapaana sademetsässä. Delfiini ui meressä. Simpanssi elää laumassa yhdessä muiden kanssa etsien ruokaa. "Tietäminen" on ehkä väärä sana. Ne eivät tiedä, kuten ihminen voi tietää asioita. Ne vain elävät niin kuin on tarkoitettu. Mutta ne ahdistuvat ja masentuvat, jos ne eivät saa tai voi toteuttaa sisimmäistä tarkoitustaan. Ne sairastuvat kaipuuseen.

Osaatko sinä automaattisesti löytää sisäisen johdatuksesi? Mitä tulit tänne tekemään?

Mitä sinä kaipaat? Mistä sinä unelmoit?