Ihmeellistä aikaa...

Ihmeellisiä kukkia

Eilen oli Limingan taidekoulun kevätnäyttelyn avajaiset. Siellä oli tunnelmaa. Kitaramusiikki soi. Esillä oli ja on edelleen runsaasti tauluja, patsaita ja sarjakuvia. Draamattua esiteltiin. Minuuttinovellin tulokset julkistettiin. Minä voitin.

Siinä se yksi ihmeellisyys onkin. Henkilökohtaisesti.

Nyt tiedän miltä yksi unelma tuntuu, kun se on totta. Miltä tuntuu voittaa kirjoituskilpailu. Tuntuu vain jotain lähes kainolta voittaa oman koulun kilpailu. No, eipä osallistumista oltu kielletty ja kaikki tapahtui nimimerkin varjossa. Mitäs opettivat niin hyvin koko vuoden ja minä imin tietoa aina, kun sitä tarjottiin. Sitä saa mitä tilaa.... ;)

Kaikenlaista pyörii päässä. Mutta nyt en ehdi asiasta enempää kirjoittaa. Me lähdemme kohta vappukonserttiin.

Hauskaa vappua siis kaikille! :)

Jos ehditte viettää aikaa tietokoneen äärellä, täältä löytyy voittonovellit, puheita ja valokuvia:

Kirjoittamalla Blogi

Runoilijakirjailijavieras

Kivikoulullamme kävi tänään kirjailijavieras, Jouni Tossavainen. Istuimme ruskeilla nahkasohvilla juoden kahvia ja ruusunmarjateetä.

Minä tietenkin kyselin kaikesta mitä päähän juolahti: Miksi kirjoitat? Oliko vaikeaa saada kustantamoa? Oletko ollut kustantamoosi tyytyväinen? jne...

Aiheet rönsyilivät mukavasti ympäriinsä asiasta toiseen ja kolmanteen.

Jouni Tossavainen oli eilen Psk Kaupunni Baarissa järjestämässä Poetry Slam -osakilpailua. Minä en nyt osallistunut, mutta ehkä ensi kerralla. Olli oli ollut paikalla ja ikuistanut muutamia hyvin tunnistettavia muotokuvia ihmisistä. Käykääpä katsomassa niitä hänen blogistaan!

Lisäksi Tossavainen esiintyy tänään klo 17.30 Nisperon Runovartissa (Pakkahuoneenkatu 5, Oulu). Lukee varmaankin otteita uudesta Kerro -runokirjastaan. Kirjassa on jännä lisä. Siihen on ladattavissa ilmaiseksi partituuri (linkki löyty hänen blogistaan). Minä käsittäisin sen niin, että se on kuin lisäosa tai uudelleensovitus. Hmmm... Pitää tutustua, jotta tietäisin mikä se on.

Hän lähti jo ruokailun jälkeen pois Paavon kanssa kohti Oulua. Minä ryhdyin viimeistelemään linjamme osuutta taidekoulun kevätnäyttelyssä. Nyt se alkaa olla valmis. Vihdoin!

Taidenäyttelyn avajaiset ovat nyt sunnuntaina klo 13 - 15. Taidetta, tekstiä, musiikkia ja Minuuttinovellikilpailun voittajan julkistaminen.

Kipi kipi, tulukaahan tänne! :)

ValokuvaTorstai: Ei

ValokuvaTorstai

Älä katso tätä! Vain erityisille ihmisille!

Yksi.


Kaksi.


Kolme.


Jäit kiinni rysän päältä blogiani lueskelemasta!

Tämä onkin tällainen blogimaailmassa kiertävä meemi ja siihen kuuluu että nyt sinun täytyy jättää jonkinlainen puumerkki tuonne kommenttilaatikkooni, olit sitten vanha tahi uusi tuttavuus.

Lisäksi sinun pitää siirtää juttu omaankin blogiisi ja alkaa pyydystää omia tirkistelijöitäsi samaan rysään.


Ihan plääh-juttu, mutta Ally pakotti....

RunoTorstai: Ei

Annapa sanon sinulle tämän,
ei, ei, ei, ei.

No, ehkä sittenkin.

Juu.

Voin minä sen sitten tehdä.
Sopiiko ensi viikolla?

Täytyy laittaa kännykkään muistutus.

Kiitos.



RunoTorstain lyhyt aihe

Uusi kuva

Uusi profiilikuva.

Sattumalta otettu. Kuvaajana meidän linjan Marjaana.

Ihana Erich Fromm

"Transterapeuttisen psykoloanalyysin tavoite on : ihmisen vapautuminen omaksi itsekseen suurimman mahdollisen itsensä tiedostamisen kautta; hyvinvoinnin saavuttaminen; riippumattomuus ja rakastamisen kyky; kriittisen, ei-illusinatorisen ajattelun ja oman "olemassa olon" vahvistaminen." s. 92

"Sillä, joka pyrkii optimaaliseen kasvuun, voi olla myös neuroottisia oireita ja hän voi tarvita sen vuoksi psykoanalyysiä terapiana. Kuitenkin ihminen, joka ei ole täysin vieraantunut ja joka on vielä herkkä ja tunteva, joka ei ole vielä menettänyt arvokkuuttaan, joka ei ole vielä "ostettavissa", joka pystyy vielä myötäelämään toisten kärsimyksiä, joka ei vielä elä täysin omistamiseen suuntautuneesti, ts. lyhyesti: se joka on vielä säilyttänyt persoonallisuutensa ja josta ei ole vielä tullut esinettä, sellainen ihminen ei voi muuta kuin tuntea itsensä nykyisessä yhteiskunnassa yksinäiseksi, voimattomaksi ja eristetyksi.

Hän ei voi välttyä asettamasta itseään ja omia arvojaan ja jopa omaa mielenterveyttään kyseenalaiseksi. Hän ei voi muuta kuin kärsiä, vaikka hän osaa myös iloita ja pystyy näkemään selkeästi - molemmat ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka hänen "normaalit" aikalaisensa ovat menettäneet. Usein tällainen ihminen kärsii myös neurooseista. Tämä johtuu siitä, että hän elää terveenä ihmisenä sairaassa yhteiskunnassa. Kun ajatellaan neurooseja tavanomaisessa merkityksessä yrittää sen sijaan "sairas" ihminen sopeutua "sairaaseen" yhteiskuntaan.

Analyysinsä kuluessa hän saavuttaa suuren riippumattomuuden ja luovuuden ja hänen neuroottiset oireensa häviävät itsestään. Viime kädessä kaikki neuroosimuodot osoittavat, ettei elämisen ongelmaa ole ratkaistu oikein." s. 94

Erich Fromm "Omistamisesta olemiseen" (Kirjayhtymä 1993, alkuteos 1989)


Näin siis kirjoittaa ihana Erich Fromm kirjassaan. Kirja on aiheuttanut minussa ihastelua ja innostusta lähes joka sivulla. Tämä kirja kuuluu samaan sarjaan kuin "Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet". Jos Fromm olisi vielä hengissä, matkustaisin halaamaan häntä.

Erich Frommin pääteos on Olla vai omistaa. Tämä kirja mitä nyt luen täydentää tuota aiempaa teosta.

Kirjassa on paljon itämaista viisautta. Hän on selvästikin oivaltanut asioita syvällisesti.

Suosittelen!

Kirja päättyy tähän kappaleeseen:

"Yhteenvetona: tiedostaminen, muutoksen halua, harjoittelu ja pelkojen ja uusien kokemusten sietokyky ovat tarpeen, mikäli yksilön muutos on onnistuakseen. Tietyssä vaiheessa muuttuvat energia ja sisäisten voimavarojen suunta sillä tavoin, että myös oma identiteettikokemus muuttuu. Niin kauan kuin olen suuntautunut omistamiseen, on tunnuslauseena: "Olen sitä mitä omistan." Murroksen jälkeen se on: "Olen sitä mitä teen" (vieraantumattoman aktiivisuuden merkityksessä) tai yksinkertaisesti: "Olen sitä mitä olen." s. 169

Taivaanvuohi lintulaudan luona

Taivaanvuohi on hassun näköinen.

Meidän takapihalla lintulaudan alla istui ihmeellinen iso linnunmöhkäle. Se käveli hitaasti ja pisteli nokalla maahan. En tiennyt mikä se oli. Tytöt katselivat sitä sohvalta. Eivät malttaneet olla kopistematta ikkunaan. Lopulta lintu säikähti ja juoksi piiloon pusikkoon. Siis juoksi! Ei lentänyt.

Näytin miehelleni kuvat ja hän arveli sen olevan taivaanvuohi. Taitaa olla oikeassa. Nimensä lintu on varmaan saanut määkivästä äänestä. Wikipediassa kerrottiin sen syntyvän lentäessä. Ääni ei tule nokasta vaan siivistä.

Tämä taivaanvuohi taisi olla muuttomatkalla etelästä kohti Liminganlahden levähdys- tai kotipaikkaansa. Etsiskeli matoja pihalta. Taidanpa ilmoittaa havainnoin tuon aikaisemman linkin sivulle.

Höpinää elämästä

Vaihteeksi pelkkää höpinää omasta elämästä.

Tyttöni ovat olleet flunssan kourissa viime viikon. Siispä en päässyt koulun elokuva- ja käsiskurssille ollenkaan. No, ehkä jokin toinen kerta. Niitä kertoja tulee aina, kun pitää silmänsä auki. Sitä odottaessa suosittelivat tutustumaan Elokuvantaju-sivostoon. Kuulemma mahtava paikka oppia esimerkiksi käsikirjoituksen tekemistä.

Olen tänäänkin kotona tyttöjen flunssan takia, mutta ehkäpä huomenna tai ylihuomenna menen koululle. Omakin kurkku on kyllä kipeähkö.

Tänä iltana ainakin käyn koululla tulostelemassa tekstejä Paavolle luettavaksi. Taidekoululla on ensi viikonloppuna kevätnäyttely, johon meidän kirjoittajienkin täytyy valmistautua. Maalauspuoli valitsee tauluja, graafikoilta tulee ihanaa grafiikkaa, veistäjät kantavat patsaita ja sarjislaiset ripustavat omia töitään. Minuuttinovellin voittaja julkistetaan sunnuntaina.

Lukuvuosi päättyy 25.5. Nyt on 23.4. Enää reilu kuukausi jäljellä taidekouluelämää !!! Oh.

Mutta olo on kuitenkin rauhallinen. Lauantaina aamupäivällä minussa heräsi vahva ajatus siitä, mitä teen lähitulevaisuudessa oman työni ohella.

En ihan vielä kerro sitä teille. Minun pitää ensin soittaa pari puhelua. Tutkia nettiä. Suunnitella ja sopia.

Hymyilen.

PakinaPerjantai: elastisen kulmikas ympyrä

Pihametsikön muurahaispesän asukit heräsivät.

Kuva ei liity suoraan tähän PakinaPerjantain kutkuttavaan aiheeseen, elastisen kulmikkaaseen ympyrään. Tai ehkä se voisi liittyäkin. Ainakin se liittyy ValokuvaTorstain mikrokosmokseen.

Tulin blogiini kirjoittamaan erästä lastensuustajuttua, jonka muistin katsottuani eilen Tinkan mikrokosmoskuvaa.

Huomasin sen sopivan PakinaPerjantain teemaan mainosti!

Tarina menee näin:

Kun hain kuusivuotiaan Henna-tyttöni alkuviikosta päiväkodista, hän esitti autossa minulle seuraavan kysymyksen:

- Äiti, alkaako maa Limingasta?

Minä mietin hetken ja ryhdyin selittämään sitä, että maapallo on pyöreä ja se ei oikeastaan ala mistään kohtaan. Meistä vain tuntuu, että se alkaa täältä. Mutta esimerkiksi brasilialaisen mielestä maa alkaa Brasiliasta. Maa alkaa sieltä, missä itse on.

- Höh, äiti! Sinä et nyt ymmärrä. Kyllä minä tiedän, että maapallo on pyöreä. Jos se olisi kolmion muotoinen, maa alkaisi sieltä kolmion kärjestä, ylhäältä, Henna sanoi ja piirsi etusormella ilmaan kolmion.

- Mutta alkaako TÄMÄ maa Limingasta?

- Tarkoitat siis Suomea?

- Nii-in.

Mietin taas hetken ja ryhdyin selittämään, että Liminka sijaitsee Suomen puolivälissä. On makuasia ajatellaanko maan alkavan etelästä vai pohjoisesta. Monet tosin ajattelevat Suomen alkavan Helsingistä.

- Mutta Helsingissä asuu paholaisia!

- Mitä? Ai niin, sinä muistat sen jääkiekkopelin, sanoin Hennalle.

Henna katsoi, kuten minäkin, viime viikolla tv:stä Kärpät ja HIFK:n finaaliottelun loppuhuipennuksen. Selitin silloin, että Kärpät on oululaisia, meidän joukkue. HIFK on vastustaja. Henna silloin päätteli, että he ovat paholaisia. Kärppien voitto jäi hänelle näköjään mieleen. Jäähalli täyttyi kultasilpusta ja juhlinnasta.

- Ihan tavallisia ihmisiä ne ovat. Ei mitään paholaisia, selitän.

- Kyllä minä sen tiedän! Mutta leikisti ne ovat paholaisia.

- Ai jaa.

Samassa olimmekin jo kotipihalla. Automatka oli ohi ja muutama filosofinen kysymys käsiteltynä. Henna juoksi kohti kotiovea mielessään luultavasti tv:n lastenohjelmat.

Minä jäin istumaan autoon pidellen ohjauspyörästä käsilläni. Jäin miettimään asiaa. Mistä se maa sitten oikein alkaa?

Draamattujulkkareiden juhlapuhe

Jos vielä Draamattu kiinnostaa, käykää lukemassa opettaja Keijo Ahlqvistin juhlapuhe, joka hän piti eilen Paska kaupunni -baarissa.

LISÄYS:

Huomasin sarjakuvaopettaja Villen Rannan (Draamattu projektin "isä") blogista 16.4. kohdalta, että hän oli käynyt Helsingissä Pressiklubissa. Lähetys oli tullut viime yönä telkkarista! Pahus, missasin.

Mutta nykyaikana on mukava kun voi katsoa ohjelmat netistä jälkikäteen.

Pressiklubi. Sieltä se löytyy Arkistoista. Saman sivun Tää viikko -linkistä löytyy Villen sarjakuva.

Valokuva- ja RunoTorstai: mikrokosmos

(Klikkaa isommaksi)


Nuppineulan päässä
istuu
miljoonasatakaksikymmentäkolme
enkeliä.

Mutta mitä ajatteli
se myöhästynyt enkeli,
jolle ei enää tilaa löytynyt?

****

Valokuva- ja RunoTorstai.

ValokuvaSuosikkejani (lisäilen listaan niitä myöhemmin lisää):

Typon jäinen maailma on kiehtova.
Benropen kynä on huima.
Lassin kuplia jää tuijottamaan.
Elämää Masiassa blogin lasin sisältö on pienoisuniversum.
Ruusutar tarjoaa yliluonnollisen kokemuksen.

Runoni Nokturnossa

Maanantaina tuli sähköpostiini pyyntö. Minulta haluttiin jokin lyhyt runo Nokturnon Runopalapeliin. Lähetin eilen yhden runon nimeltä Mestari. Tänä aamuna se ilmestyi sinne. Käykääpä tekemässä se omaan tyyliin! Jännää nähdä millaisia runoja samoista sanoista syntyy!

Sinne voi ihan kuka tahansa runoilija lähettää omia lyhyehköjä runojaan palapelin materiaaliksi *pikku vinkki RunoTorstain ihmisille*.

**************

Eipä näkynyt tuttuja bloggareita eilen Cafe Miloussa. Runoilut meni hyvin. Uniikki Unikorni oli tosi hauska! Ehkäpä laitan tänne myöhemmin valokuvia tapahtumasta.

**************

Vaihdoin hieman myös blogini asetuksia. Laitoin rehdisti oman nimeni tuonne ylös ja en ole enää HeidiHahmo vaan HeidiR.

En vaihtanut vielä tuota profiilikuvaa. Ehkäpä vaihdan senkin. ;)

Paahdettuja kurpitsansiemeniä

Pulleita, kuumia ja rapeita kiinalaisia kurpitsansiemeniä.

Mieheni huomasi kaupassa kurpitsansiemenpussin. Sehän piti ostaa kotiin. Maistelimme niitä sellaisenaan. Lituskoja vihreitä siemeniä. Maistuivat pähkinäiselle.

Sitten kokeilin paahtaa niitä kuivalla kuumalla paistinpannulla. Ne poksahtelivat kuin popcornit. Ei sentään suurentuneet niin valtavasti. Ehkä kaksin tai kolminkertaiksi. Olivatpa herkullisia! Ei suolaa, mutta on noissa sentään rasvaa (jopa 45,9 %).

Taidamme ostaa kohta uuden pussin. Tämä nykyinen pussi on kahvikaapissa. Usein käy niin, kun kaapin aukaisee ottaakseen jotain muuta, samalla nappaa muutaman siemenen suuhunsa.

Kokeilkaapa tekin, jos etenkin popcorn kyllästyttää.

Paska kaupunnissa esitellään Draamattu

(oma Draamattuni)

Oululaiset voivat tutustua Limingan taidekoulun Draamattuun keskiviikkona 18.4.2007 klo 1400 PSK Kaupunni -baarissa, joka sijaitsee Valkealinnan talossa Uudenkadun puoleisessa päässä. Tuon talon seinässä on jo vuosikausia ollut se kuuluisa paska kaupunni -graffiti. Nykyisin Oulussa on myös kulttuuriyhdistys Paska kaupunni ry.

PSK Kaupunni kuulostaa rajulta paikalta. Sehän on hevimesta. Ehkä paikka sopii kuitenkin jotenkin Draamatun tyyliin. Lisää baarista Kalevan sivuilla.

Paikkaan on myös pystytetty näyttely liittyen Draamattu-kirjaan. Ehkäpä siellä on Draamatun alkuperäissarjakuvia, luonnoksia ja muuta materiaalia?

Päivän buddhalainen saarna

Kirjoitin Kirjoittamalla Blogiin pitkän kirjoituksen Myötätunnosta ja ymmärtämisestä. Käykää lukemassa se sieltä ja minusta olisi mukavaa, että kirjoittaisitte sinne kommentteja. Siteeraan siinä Dalai Laman Avosydämin kirjaa.

Tajusin, että taisin kirjoittaa sunnuntain kunniaksi buddhalaisen saarnan. Tai esseehän se on. Vai onko?

Pikanaama

Huomasin Allyaliaksella tosi kivan haasteen! Piirrä oma naamasi viidessä minuutissa. Tässä on minun pikanaamani. Kaikki saa osallistua, jotka tykkäävät värkätä! :)

Pitääkö aina ajatella rahaa ja menestystä? Argh!

Lukekaa ProArte vetoomus ja hämmästykää!

Lukekaa myös Turun Sanomien juttu samasta aiheesta.

Taas minä menen niitä runojani lausumaan

Tämmöinen tiedote tuli äsken sähköpostista:

Runoilijan kevät

Kirjoittajayhdistys Huutomerkki ry. järjestää keväisen Muste-klubin Café
Miloussa Oulussa tiistaina 17.4. alkaen klo 21.00.

Mukana ovat vasta Viime yönä Sigismund -kokoelman (Rajalla) julkaissut
Pirjo Suvilehto, Limingan taidekoulun kirjoittajalinjan oppilas Heidi
Rundgren, runoilija Maija Kotilainen sekä Toni Kandelin musiikillisen
runoperformanssinsa kera. Paikalla myös improvisaatioryhmä Uniikki
Unikorni yllätyksiä järjestämässä.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Mukana myös vapaa mikki -osuus, missä yleisö
voi esittää omia tekstejään.

Sanailemassa ja musisoimassa siis

Toni Kandelin
Maija Kotilainen
Heidi Rundgren
Pirjo Suvilehto

sekä improvisaatioryhmä Uniikki Unikorni.

Illan juontaa perinteikkäästi Paavo J. Heinonen.

*******************

Tällä kertaa minut jo kutsuttiin ihan esiintymään. Hih. Ei tarvitse enää piiloutua pöydän taakse odottamaan hetkeä, jolloi voin hyökätä anastamaan mikrofonia Vapaa mikki -osuuden alkaessa. Toisaalta yllätysmomentti oli aina jännä. Itse ei tarvinnut stressata oman vuoron odottamista, koska esiintymisen saattoi peruuttaa itse itsensä kanssa viime tingassa. Nyt se ei taida onnistua?

Tervetuloa mukaan taas kaikki bloggerdaarlingit! :)

Valokuva- ja RunoTorstai: kasvu

(klikkaa isommaksi)


Miten oksa osaa kasvaa?
Mistä jalka tietää olevansa jalka?
Siitähän voisi tulla vaikka käsi.

Kokovartalopeilistä näkyy
leveälanteinen
pehmeärasvainen nainen.
Joko olen kasvanut isoksi?


*


ValkokuvaTorstain ja RunoTorstain aiheena on kasvu.

Kuinka otan makrokuvia

Hiekkaa ja lunta (klikkaa isommaksi)

Sivuaskel kyseli, miten makrokuvia otetaan. Minun kamerallani eli Canon Powershot S2 ISD niitä otetaan näin.

Makrokuvaus: Kameran sivussa on vasemmalla puolen on pyöreä nappi, jossa on kukan kuva. Kun siitä painaa, voi kuvia ottaa 10 - 50 cm etäisyydellä kohteesta. Tuo toimii joka moodilla. Zoomaus toimii jossain määrin, mutta ei täydellisesti.

Supermakrokuvaus: Tämä ei toimi joka valintakiekon kohdalla. Itse laitan kameran valintakiekon filmauksen kohdalle. Tämän tilan saa painamalla tuota kukkanappia useasti. Näytössä näkyy kukan kuva, jonka sisällä on S-kirjain merkkinä siitä mikä tila on päällä. Nyt kuvia voi ottaa 0-10 cm etäisyydellä kohteesta. Varokaa linssiä, ettei se osu mihinkään vahingossa! Zoomaus ei toimi.

Vain ottamalla kuvia oppii ottamaan kuvia. Joten ottakaa paljon harjoittelukuvia kaikesta pienestä ja sievästä, kuten vaikkapa hiekasta ja luonnonihmeistä.

Ei tässä sen isompia niksejä ole tarjolla. :)

Elämä pääsiäisen jälkeen

Söpö pieni sisäkukka... Klikkaa suuremmaksi.

Pääsiäinen oli ja meni. Kävin jo Pitkäperjantaina kirkossa. Aamu oli pilvinen, mutta kun istuin kirkonpenkille aurinko paistoi suoraan minuun. Aivan kuin olin toivonut. Ihmettelin hetken ja päättelin, että ehkä ihminen saa Jumalalta juuri sitä mitä tulee hakemaan. Minä tulin hakemaan auringonvaloa, joka kimaltelisi kristallikynttelikössä.

Saarna kertoi ristiinnaulitusta Jeesuksesta ja kahdesta ryöväristä, jotka ovat ristiinnaulittuna hänen rinnallaan. Tämä näky kuvastaa ihmisen ja koko ihmiskunnan elämää. Pappi esitti kysymyksen: Kummalla ristillä haluat olla? Olemme rikkoneet ja synnin omat, kuolema on sen palkka. Miten kohtaat kuoleman ja Jeesuksen? Pilkaten ja nauraen kuten toinen ryöväri vai katuen ja uskoen kuten se ryöväri, jolle Jeesus antoi lupauksen: Vielä tänä päivänä olet taivaassa kanssani.

Minun mieleeni nousi toisenlainen ajatus. Mitä jos voisimme valita Jeesuksen ristin omaksemme? Tuohon ajatukseen vaikuttaa buddhalainen kirjallisuus mitä olen lukenut. Valaistumisen näkemys, buddhaksi tuleminen, ei kuulu kristinuskoon. Mutta saahan sitä aina pohtia ja miettiä.

Makeankutittavaa Pääsiäistä!

Tuima innosti minut harjoittelemaan makrovalokuvausta kauniilla kuvillaan. Tuima oli laittanut blogiinsa tosi ihania makrokuvia.

Kehuin Tuiman kommenttilaatikossa ottavani lähikuvia "kukkamoodilla", mutta en muka tiennyt makroilusta mitään. No, kaivoin esille kuitenkin kamerani ohjekirjan ja tajusin, että "kukkamoodi" = makrokuvaus. Pari postaus alempana oleva Buddhakuva on siis makrokuva.

Mutta löysin ohjeista jotain vieläkin parempaa! Löysin sen, miten voin ottaa supermakrokuvia. Nyt olenkin harjoitellut äärimmäistä lähikuvausta. Ensimmäisessä kuvassa on ihan tavallista kidesokeria eikä mitään timantteja. Toisessa kuvassa on virvonvarvonoksan höyhenkoriste eikä showtanssijan päähine.

Aina oppii jotain uutta. Kiitos, Tuima! :)

Ja hyvää pääsiäistä kaikille!

Muistakaa hiljentyä hetkeksi kaiken tohinan ja matkaamisen keskellä.

Itse haluaisin käydä kirkossa katsomassa kuinka 1. pääsiäispäivänä aurinko paistaa keltaisena ja voimaa-antavana lasimaalausten läpi. Kyllä se paistaa tänäkin vuonna. Uskon niin.

Kävin Allyn luona kylässä

Allyalias tervehtii teitä kaikkia!

Kävin äsken Allyn luona kylässä. Otin kuvan todistusaineistoksi!

Kiitos emännälle! Hyvät oli pullat ja kahvit, mutta vielä parempaa oli juttuseura ja aiheet. Puhun nyt emännästä, en itsestäni. Hih.

Nyt on pää ihan pyörällä ja suuta kuivaa. Puhuin ääneni käheäksi. Toivottavasti osasin myös kuunnella, enkä olla vain äänessä.

Näin se blogimaailman virtuaalisuus joskus siirtyy keittiönpöydän ääreen sähköttömästi sykkimään.

Omistamisesta

Rikas on se, joka tietää omistavansa riittävästi.
Tao te Ching

Ostin jonkin aika sitten tuon pienen Buddhan riisikuppeineen, säkkeineen, möhömahoineen ja leveine nauruineen muistuttamaan minua siitä, että omistaminen ei tuo onnea. Buddha näyttää hyvin tyyväiseltä, vaikka mukana on vain riisikuppi (kerjuukuppi) ja säkki, jossa on välttämättömät tavarat.

Kun perheestä vain toinen käy töissä ja toinen opiskelee, on meidän täytynyt oppia siihen, ettei kaikkea voi ostaa mitä mieli tekee samalla tavalla kuin ennen.

Niin, mitä ja kuinka paljon ihmisen oikeasti tarvitsee omistaa ja ostaa ollakseen onnellinen? Hyvää ruokaa? Lämpimän sängyn? Uudet verhot neljä kertaa vuodessa? Paljon kauniita koriste-esineitä? Harrastustarvikkeita? Palveluja (hieronta, kylpylä, kauneushoito)?

Mitä te tarvitsette siihen, että olette tyytyväisiä elämäänne?

Kana sanoi poksis!

Perjantaina iltapäivä näkyi nuorimman tytön iholla kanapoksisnäppylöitä eli tuttavallisemmin vesirokkoa!

Suunnitelmat uusiksi. Tää on tätä. Tässä hommassa oppii joustavaksi. Siis äitinä olemisessa.

Olen nyt viikon kotona ja yritän kirjoitella täällä jotain järkevää. Nyt koulussa alkoi vapaan tekemisen jakso. Tukea ja neuvoja saa kyllä joka päivä halutessaan. Ohjelman saa suunnitella itse.

Ajattelin kirjoittaa tällä viikolla pari kilpailunovellia:

Minuuttinovelli (palautus 6.4.2007!!!)
Seksuaalioikeudet meillä ja muualla (palautus 26.6.2007)

Saa nyt nähdä missä välissä...

Palmusunnuntai

Olettehan varautuneen tänään kulkeviin pieniin ja söpöihin noita-akkoihin?